Pienimuotoista kasvatusta vuodesta 2004

Keskityn kasvatuksessa terveisiin ja hyväluonteisiin pentuihin; näyttelyvoittajatyyppiin tai tiettyihin väreihin en pyri, vaikka tietenkin kasvatuksessa jatkavien kissojen on oltava tyypiltään hyviä itämaisia. Pyrin kasvattamaan siamilaisia ja itämaisia lyhytkarvoja erillään, vaikka varsinkin itämaisten kohdalla roturisteytykset ovat mahdollisia.

Tavoitteeni on myös käyttää kasvatukseen mahdollisimman harvinaisia yhdistelmiä, jotta geneettinen monimuotoisuus säilyisi. Ainakaan vielä en kuitenkaan tuo kissoja ulkomailta – siihen tarvitaan enemmän kokemusta ja kontakteja kuin mitä minulla tällä hetkellä on. Tilanne saattaa tosin tulevina vuosina muuttua, kunhan kokemus karttuu.

Sattumalta kasvattajaksi

Ajauduin kasvattajaksi aivan sattumalta. Oikeastaan minun piti hankkia pari koditonta kissaa Hesyltä kunhan elämä kiivastahtisen vuorotyön jälkeen rauhoittuisi. Pari kissaa ja ehkä joskus hevonen, siinä se.

Kotikissa-tyyppisten pörrötassujen sijasta päädyin kuitenkin adoptoimaan kaksi koditonta rotukissaa. Ystäväni joutui allergian vuoksi luopumaan Feistä ja Sinistä, ja niin minulla oli kotonani yksi kastraattikolli ja yksi hieman yli vuoden ikäinen tyttökissa, joka oli yhä leikkaamaton. Ystäväni oli haaveillut kasvatuksen aloittamisesta, mutta ei ollut ehtinyt vielä tarttua toimeen.

Muutaman kuukauden mietiskelin ja pohdiskelin, mutta lopulta päätin kuitenkin luopua kasvatushaaveista itse. Tunsin itseni vielä liian kokemattomaksi ja epävarmaksi, ja päätin nauttia elämästä kahden kastraatin kanssa.

Samalla kuitenkin aloin jo haaveilla kolmannesta kissasta, jonka hankkisin pelkästään kasvatukseen, ja kävin vaivihkaa lävitse kaikenlaisia rotuesittelyjä ja muuta tietoutta. Siamilaiset tai itämaiset eivät olleet minulle aluksi itsestäänselvyys; tutustuin myös muun muassa venäjänsinisiin ja cornish rexeihin suurella mielenkiinnolla. En pitänyt kiirettä; olihan minulla aikaa, kun Sin ja Fei olivat ihan nuoria.

Vaan eipä aikaa ollutkaan. Sin menehtyi aivan yllättäen syksyllä 2003, ja jouduin etsimään Feille kumppanin pikaisesti. Eihän nyt seurallinen itämaisherra jaksanut yksikseen elellä, kun emäntä oli monta monituista tuntia töissä joka päivä.

Onneksi seuraa löytyi nopeasti. Gwen hankittiin ensisijaisesti lemmikiksi, mutta koska neidissä ei ollut mitään vikaa, kirjattiin kauppakirjaan, että häntä saa käyttää myös kasvatukseen ja näyttelyihin. Samalla aloin etsiä tarkoituksella juuri kasvatuskissaa, ja tammikuussa 2004 Gwenin ja Fein kaveriksi muutti Sissi.